Ruotsalainen, Bolivian vähiten tunnetuimmassa vankilassa
Jonas Andersson istui 3 vuotta bolivialaisessa vankilassa huumeiden salakuljetuksesta. Pahoinpitely ja huumet oli vankilan arkipäivää. Samana päivänä kun hän astui muurien sisälle, Jonas rupesi suunnittelemaan itsemurhaa. Mutta hän onnistui karkaamaan vankilasta. Tänään hän asuu Ruotsissa vaimonsa ja 3 lapsen kanssa.
Vuonna 2002 tammikuussa , Jonas jäi kiinni huumeiden salakuljetuksesta Bolivian lentokentällä.
Elokuussa 2002 hän menee naimisiin Bolivialaisen Deysin kanssa
Joulukuussa 2002 syntyi tytär vankilassa
Vankilan sisäpiha. Vankilassa sai asua perheen kanssa. Vankilan muurien sisällä on kioski ja kirkko.
Jonaksen äiti oli suuri tuki vankilan olon aikana, hän lähetti mm rahaa Jonakselle.
Jonas on tietoinen että oma tyhmyys ja itseänsä aliarviointi ja helposti ympäripuhuva luonne ajoi hänet tähän tilanteeseen.
90- luvun puolivälissä, 20 vuotias Jonas eli normaalia elämään, ekonomia oli hyvä ja oma firma. Hän alkoi käyttää laihdutuslääkkeitä joiden sivuvaikutus on masennus, Jonas sai vakavan masennuksen. ( tänään kyseinen laihdutuslääke on kielletty Ruotsissa) Hän sai rauhottavia lääkkeitä masennukseen ja siitä alkoi huumeiden väärinkäyttö. Velkakierre alkoi ja firma meni konkurssiin.
Hän sai ehdotuksen : 50 000 kr jos salakuljetti huumeita Boliviasta, Jonas suostui heti.
Tammikuussa 2002 Jonas jäi kiinni Bolivian lentokentällä, 3kg kokaiinia laukussa. Hän joutui vankilaan missä asui murhaajia ja raiskaajia. Vankilassa on sellien ovet auki ja vangit aseellisia. Vangit elävät selleissä perheen kanssa ja valta on rikkailla vangeilla eli huumerikollisilla.
Ennen kiinni jäämistä, Jonas tapasi Deysin Boliviassa jonka kanssa hän meni naimisiin vankilassa ja jonka kanssa hän asuu vieläkin Ruotsissa. Heidän ensimmäinen lapsi syntyi vankilassa.
Tämä Kirja sai 5 pistettä ( max 5)
4 kommentarer:
Tätä ei varmaankaan ole saatavilla suomeksi. Voihan rähmä. :-( Vankilat ja Bolivia kiinnostavat nimittäin kovasti. Paitsi että enhän mä saa luettua nykyään mitään muutakaan, joten tääkin jäisi varmaan lukematta, vaikka olisi millä kielellä. ;-D
Jag vet precis hur det är i sydamerikanska fängelser. Mehän oltiin Venezuelassa vankilassa, mutta ei vankeina vaan yritettiin vapauttaa yksi hollantilainen nuorimies, josta olen kirjoittanutkin. Ne vankilat olivat kyllä oikeita helvetinluolia, huumeita, aseita ja väkivaltaa, ja minäkin koin pari kertaa epämiellyttäviä hetkiä siellä.Onneksi tuo ruotsalainen pääsi pois.
Los Tequesin vankilassa Venezuelassa ei ollut perhepaikkoja, viikonloppuna vankilan ulkopuolella isot jonot kun perheenjäsenet toivat ruokaa ja tulivat tapaamaan. Oli kioski,mutta ei kyllä kirkkoakaan.
Satu : joo, ei ole käännetty suomeksi :/
Tää oli kirja jonka lukemista oli vaikeeta keskeyttää.....
Jael : Muistan sun kirjoituksen, ja sun epämielyttävän kokemuksen. Tällä Ruotsalaisella oli kyllä hyvä säkä kun pääsi karkaamaan, huomioonottaen että hän ei syyttömänä istunu vankilassa.
Kivaa viikon jatkoa teile molemmille! :))
Skicka en kommentar